Presentaation ja representaation suhde esityksessä? Intertekstuaalisuus? Alkukuvat taideteoksen taustalla? Esseistisyys näyttämöllä? Paikkasidonnaisuus? Kehollisuus? 

Muun muassa näitä kysymyksiä pohdimme Taiteellisen Ajattelun Akatemiassa. Hain hankkeeseen säveltäjänä ilman erityisempää kokemusta muista mukana olevista taiteenaloista eli teatterista, tanssista ja sirkuksesta. Lähestulkoon yllätyin siitä, että minut valittiin.

Alussa luettelemani käsitteet vaikuttivat tutummilta muiden taiteenalojen edustajille. Usein ensireaktioni niitä kuullessani oli, jos ei sentään torjuva, niin kuitenkin sellainen, että tämähän nyt ei oikeastaan minun työhöni kuulu.

Mielenkiintoista kyllläkin, ei toisista taiteenaloista tietäminen pahaa tee. Kun ruodimme käsitteitä tarkemmin,  eivät ne olleetkaan niin vieraita. Esittääkö musiikki jotain vai onko se sitä itse, ei ole keskeisimpiä kysymyksiä, joiden parissa työskentelen. Mutta esimerkiksi kysymykset intertekstuaalisuudesta, esseistisyydestä, paikkasidonnaisuudesta ja fyysisyydestä jo ovatkin. Monista sävellyksistä voi löytää tekstuaalisia viittauksia muihin teoksiin. Uusi teos lähtee kasvamaan alkusolusta, vaikkei viittaus aina valmiiseen teokseen päädykään. Esseistinen muotorakenne ei ole tavaton, ja olen säveltänyt paikkasidonnaisia teoksia. Säveltäessäni keskityn harvemmin keholliuuteeni, mutta kehollaanhan muusikot soittimiaan hallitsevat, mistä on syytä olla hyvinkin tietoinen kirjoittaessaan  soitettavaa tai laulettavaa. Käsitteiden käyttämisen vaikutus sävellystyöhöni näkyy siinä, että kiinnitän niihin tietoisesti enemmän huomiota, vaikkeivät ne uusia asioita olekaan. 

Yli kaksi vuotta kestävän, dramaturgisen ja kriittisen ajattelun kehittämiseen tähtäävän hankkeen ensitapaaminen oli marraskuussa 2018, ja se huipentuu tammikuussa 2021 valmistuvaan tuotantoon, jonka hankkeen alkuvaiheen suorittaneet osallistujat yhdessä suunnittelevat ja toteuttavat.  Mukaan valikoitui vajaa kolmekymmentä osanottajaa eri esittävien taiteiden aloilta, niin teatterin, tanssin, sirkuksen kuin musiikinkin alalta. Hankkeen lopussa toteutettava tapahtumatuotanto on ollut tiedossa jo alusta saakka. Ensimmäiset viralliset keskustelut aiheesta käytiin koulutusjakson puolessavälissä. Kevään 2020 aikana tuotantoa suunniteltiin jo hyvinkin aktiivisesti, ja kunkin omat roolit siinä olivat jo jokseenkin selvillä. Aloitin säveltämisen toukokuussa 2020, tosin siinä vaiheessa pääasiassa hahmotin musiikin kokonaismuotoa sekä kartoitin ryhmämme kykyä esittää musiikkia. 

KIERROT-tuotannon polku ei ole ollut aivan kivetön.  KIERROT viittaa kiertokukkaisiin (convolvulus) kasveihin, se tarkoittaa versomista, kasvamista, joskus myös yllättävien asioiden vastaantulemista. Työtä on tehty useammassa pienryhmässä. Ryhmillä on ollut suhteellisen vapaat kädet tulkita, mitä versominen heille tarkoittaa. Osa työajasta kuluikin ryhmien yhteensovittamiseen.

”Jako viiteen!”

Satunnaiselle ohikulkijalle rento työskentelymme ja yhdessäolomme saattaa näyttää omituiselta. Katsomme erilaisia esityksiä, istumme piirissä ja keskustelumme niistä. Hauskaa näyttää olevan! Onko se työskentelyä laisinkaan? On se. Keskustelut ‒ kirjallisuuteen ja eri artikkeleihin tutustumisen  ohella ‒ nimittäin muodostavat merkittävän osan TAA:n opiskelusta. Peilaamme nähtyjä esityksiä oman alamme ja kokemuksemme kautta, ja näiden keskustelujen myötä jaamme kokemuksia ja näkökulmia toisillemme yli eri taiteiden välisten, usein keinotekoisten rajojen. Muusikko kiinnittää postmodernissa teatterissa huomiota eri asioihin kuin sirkustaiteilija tai tanssija. Näyttelijä huomaa jotain muuta, dramaturgista tai valosuunnittelijasta puhumattakaan. Eri näkökulmat muodostavat ryhmämme yhteisen pääoman. Esimerkiksi tilasuunnittelun asiantutijan näkemys tanssiteoksen tilankäytöstä voi tuoda uutta koreografin näkemyksiin, tai musiikin avulla muotorakenteisiin saadaan joustavuutta, jota ilman teosta olisi hankala seurata. Tai niinkin, että vaikkapa ei-musiikin parissa työskentelevät tekevät musiikista huomioita, joita säveltäjänä en tulisi ajatelleeksi. Kuitenkin kaikilla on sama tavoite eli ehjä kokonaisuus.

Yhteisissä pohdinnoissa myös alussa kuvatut käsitteet paljastivat enemmän ja enemmän sisältöään. Tavoitteet rakentaa läpi teoksen ulottuvia dramaturgioita ‒  tai hämärtää niitä ‒  olivat loppujen lopuksi hyvinkin samanlaista puuhaa, oli ala mikä hyvänsä. Erot syntyvät ainoastaan alakohtaisista painotuksista, esimerkiksi painovoiman huomioiminen on sirkustaiteilijalle huomattavasti konkreettisempi asia kuin säveltäjälle. 

Olemme vierailleet useissa eri kohteissa, kuten vaikkapa Baltic Circle -festivaalilla, Helsingin ja Espoon kaupunginteattereissa, Kansallisteatterissa, Kansallisoopperan baletissa, Q-teatterissa, KOM-teatterissa, Lapsody-festivaalilla, Zodiak – uuden tanssin keskuksessa sekä Liikkeellä Marraskuussa -festivaalilla ja Cirkon esityksissä. Suunnitelmiimme kuuluivat vielä RSO, Oh My Puppets! -festivaali sekä englantilaisen fyysisen teatterin ryhmän Frantic Assemblyn vierailu, mutta kevään koronatilanne muutti ne etäyhteyksin toteutetuiksi luennoiksi ja harjoituksiksi. Monet näistä kohteista ovat olleet sellaisia, joihin en muuten olisi tutustunut. Käsitykseni esittävien taiteiden monimuotoisuudesta on tarkentunut huomattavasti.

Keskustelujen lisäksi jakaannuimme usein pienempiin ryhmiin tutkimaan tiettyä kysymystä ja myös laatimaan demoja eli pienimuotoisia esityksiä, jotka aikanaan esitämme koko ryhmälle. Toisinaan nämä demot ovat hämmentäneet ohikulkevia turisteja. Esimerkiksi silloin, kun vapaasukeltajamme on kadonnut pinnan alle tai sirkustaiteilijamme tasapainoilleet kaiteen reunalla Vallisaaressa. Mikä pahaenteinen kolina kuuluukaan Aleksanterinpatterista tai onko Esikuntatalo herännyt vuosikymmenten jälkeen jälleen henkiin? Toisinaan saimme turisteista innostunutta yleisöä demoihimme, joiden maine kiiri yli valtakunnan rajojen.

Kohti ensi-iltaa

Sävellystyö käynnistyi alkusyksystä. Työ on sisältänyt haasteita, joihin en ole koskaan aiemmin törmännyt. Aikataulun vuoksi musiikin sävellystyö täytyi aloittaa huomattavasti aiemmin kuin teoksen muu tuotanto. Tarkoituksena ei silti ole tehdä oopperaa, jossa kaikki tapahtuu enemmän tai vähemmän partituurin ehdoilla, vaan teatteria, tanssia, nykysirkusta ja musiikkia yhdistävä teos, jossa kaikki osa-alueet ovat tasaveroisina tukemassa yhteistä kokonaisuutta. Kuinka siis säveltää yhteistä kokonaisuutta tukevaa musiikkia, jos sitä ei vielä ole?

Sävellystyössäni lähden usein liikkeelle tunnelmasta. Tunnelma voi syntyä pienestä musiikillisesta motiivista, tai ihan vain tilassa vallitsevasta ilmapiiristä. Usein nämä ruokkivat toisiaan, ja silloin on hankala erottaa määrittääkö motiivi tunnelmaa vai toisin päin. KIERROT-esityksen vallitsevaa tunnelmaa ei siis kuitenkaan ollut vielä määritelty. Se toi työhön oman lisähaasteensa. Teoksen aihe oli vielä avoin. Työtapoja oli pitkälle määritelty, mutta tunnelmia niistä ei vielä selvinnyt.

Päätin lähestyä sävellystyötä erilaisten tunnelmien kautta. Keskityin kolmeen erilaiseen karaktääriin, joihin on sisäänrakennettuna mahdollisuus runsaaseen improvisointiin sekä rytmiseen joustavuuteen. Yksi karaktääri oli huomattavan staattinen, hitaasti väriä vaihtava maisema, joka sai vastapainokseen nopeamman, osin jopa aggressiivisen jakson, joka ajoittain sisältää lähes hälymäisiä piirteitä. Kolmas karaktääri on tonaalisia elementtejä sisältävä kuoron sisältävä jakso, johon keskimmäisen jakson hälymäiset elementit vielä palaavat.

Alkuperäisenä ajatuksena oli, että näitä erilaisia karaktäärejä voisi vielä tarvittaessa pilkkoa ja järjestellä uudelleen, mutta tässä vaiheessa näyttää siltä, että niihin tarvitaan lähinnä lyhentämistä. Lisäksi tarvitaan vielä yksi kokonaan erilainen musiikillinen maailma, jonka tekeminen aikataulun puitteissa ei ole ongelma. Koronatilanne sen sijaan on ollut ongelmallinen esityksen osalta.  Olemme joutuneet pohtimaan vaihtoehtoja, joissa yleisön tai esiintyjien turvallisuus ei vaarantuisi.

Teoskokonaisuutta harjoitettaessa musiikki oli jo miltei löytänyt paikkansa, ja se, kuten teos kokonaisuutenakin, toimii melko hyvin. Aivan ensi-iltaa edeltävien viikkojen uudet kokoontumisrajoitukset pakottivat kuitenkin muuttamaan suunnitelmia, vaikka teos oli jo saanut kertaalleen muotonsa. Yleisön läsnäolo on erittäin epävarmaa, eikä varmaa ole sekään, voimmeko ylipäätään kokoontua koko ryhmänä yhteen. Miten tilanteesta selvisimme, sen voit todeta KIERROT -teoksen ensi-illassa 27.1. 2021.

”Kaikki valmiina?”

Näkyvin tulos tästä kaikesta on tammi-helmikuussa 2021 esitettävä produktio, mutta on siinä muutakin. Kun Taiteellisen Ajattelun Akatemiassa tarkastelemme samoja asioita kukin oman alansa näkökulmasta, huomaamme, että jokaisella meistä on toisillemme jotakin annettavaa. Toisaalta kysymykset, joita kukin omassa työssään joutuu ratkaisemaan, ovat pohjimmiltaan samoja, ainoastaan tavat vastata niihin poikkeavat toisistaan. Muiden taiteenalojen tekemisen tapoihin tutustuminen on ollut avartavaa, esimerkiksi omaa työtäni kiusaava loputon suunnitelmallisuus ei välttämättä olekaan joka tilanteessa se paras – eikä varsinkaan ainoa tapa työskennellä. Joskus voi vain kokeilla ja katsoa mitä tapahtuu. Olen huomannut aiemmin säästäväisesti käyttämäni improvisaation hiipivän osaksi uusia teoksiani. 

Oma ajatteluni on saanut uusia virikkeitä jokaisella tapaamiskerralla, mikä puolestaan on muokannut uusiksi suhtautumista omaan työhön. Jopa siinä määrin, että ensimmäisen jakson jälkeen minulla kului useampi kuukausi ennen kuin sain ajatukseni järjestymään uudelleen ja pääsin kunnolla jatkamaan omaa (sävellys)työtäni. Vaikka luetuissa artikkeleissa esitetyt ajatukset dramaturgiasta eivät sisällöltään eronneet välttämättä niinkään paljon musiikin muotorakenteiden kuvauksista, oli jo erilaisten termien ja niiden sisältämien muiden merkitysten käyttö siinä määrin uusia ajatuksia antavaa, etten saman tien pystynytkään palaamaan vanhoihin työrutiineihin.

Mieleeni tuli vanha tarina sävellysopinnoista. Aluksi oma opettaja tietää kaiken ja antaa loistavia neuvoja, oman uran alkaessa opettaja onkin väärässä jokseenkin kaikesta, kunnes vuosien päästä huomaa, että kyllä se vanha opettaja sittenkin oli oikeassa. Varsinainen oma näkemys alkaa muotoutua juuri siinä vaiheessa, jossa ei enää tarvitse kapinoida ketään tai mitään vastaan. Sama tässä, mutta toisin päin. Aluksi käsitteet olivat yhdentekeviä, mutta myöhemmin niiden takaa löytyikin kaikki. Lopulta palasin uusia ulottuvuuksia löytäneenä sittenkin lähemmäksi sitä missä olin aluksi ollut.

Sittemmin on syntynyt jo useampikin teos, joiden muotorakenteet ovat saaneet vaikutteita hankkeen aikana luetuista teatteridramaturgiaa koskevista artikkeleista. Kai Niemisen soolokitaralle kirjoittamani nicht, sondern… tutkii musiikin keinoin Bertolt Brechtin ajatuksia dramaturgiasta, ja viime vuosien keskeisimpiin teoksiini kuuluva, pianisti Eriko Takahashille kirjoitettu Sandbox of Almach puolestaan pohjautuu Roger Caillois’n jaotteluun erityyppisistä leikeistä. Lisäksi hihassa on suunnitelmia odottamassa julkistustaan.

Pidän Taiteellisen ajattelun akatemiaa erittäin onnistuneena ja hyödyllisenä vaikka mitään tapahtumatuotantoa ei tässä vaiheessa olisikaan. Muihin taiteenaloihin tutustuessani opin yllättävän paljon juuri omasta alastani.

Merkityksetöntä ei ole myöskään se, että hankkeen puitteissa sain tutustua joukkoon hienoja taiteilijoita, joiden kanssa kävin idearikkaita keskusteluja. Varsinaisissa ryhmätapaamisissa sekä niiden ulkopuolella syntyneiden verkostojen arvo voi osoittautua hyvinkin suureksi, mutta kuinka suureksi –  sen näyttää tulevaisuus, ja se on aikanaan toisen kirjoitelman aihe.

 Ari Romppanen 11/2019, updated 1/2021
Published in essay-collection Convolvulus, edited by Jarkko Lehmus & Maria Säkö, Cirko, 2021