Ajatuksia taiteellisesta ajattelusta

Presentaation ja representaation suhde esityksessä? Intertekstuaalisuus? Alkukuvat taideteoksen taustalla? Esseistisyys näyttämöllä? Paikkasidonnaisuus? Kehollisuus?

Mm. tällaisia kysymyksiä olemme pohtineet Taideyliopiston avoimen kampuksen ja Cirkon eli Uuden sirkuksen keskuksen yhdessä järjestämässä ja Koneen säätiön rahoittamassa Taiteellisen ajattelun akatemiassa. Kaikkiaan yli kaksi vuotta kestävä, dramaturgisen ja kriittisen ajattelun kehittämiseen tähtäävän hankkeen ensitapaaminen oli marraskuussa 2018 ja se huipentuu tammi-helmikuussa 2021 esitettävään tuotantoon, jonka hankkeen alkuvaiheen suorittaneet osallistujat yhdessä suunnittelevat ja toteuttavat.

Alkujaan mukaan valikoitui vajaa kolmekymmentä osanottajaa eri esittävien taiteiden aloilta, niin teatterin, tanssin, sirkuksen kuin musiikinkin alalta. Päävetäjänämme toimii TeT Ville Sandqvist, ja Cirkon puolelta tuottajana mukana oli ensimmäisen vuoden ajan Hanna Parry ja sen jälkeen Jarkko Lehmus. Lisäksi jokaisella yksittäisellä opintojaksolla, joita kaikkiaan on kahdeksan, mukanamme on vieraileva kouluttaja, tähän mennessä Saana Lavaste, Tuire Tuomisto, Maria Säkö, Sebastian Kann, Pirjo Yli-Maunula ja Stacey Sacks, ja viimeisillä jäljellä olevilla jaksoilla vieraiksemme saapuvat vielä ainakin Maria Baric sekä englantilainen fyysisen teatterin ryhmä Frantic Assembly.

”Jako viiteen!”

Mitäs me sitten oikein teemme? Satunnaiselle ohikulkijalle työskentelymme saattaisi näyttäytyä hyvinkin omituisena: katsomme erilaisia esityksiä, istumme piirissä ja keskustelumme niistä – tosin hauskaa näyttää olevan! Nämä keskustelut – kirjallisuuteen ja eri artikkeleihin tutustumisen  ohella – ovat kuitenkin huomattavan antoisa osa tämän kokonaisuuden sisältöä. Kaikki mukana olevat taiteilijat peilaavat nähtyjä esityksiä oman alansa ja kokemuksensa kautta, ja näiden keskustelujen myötä jaamme juuri näitä kokemuksia ja näkökulmia toisillemme yli eri taiteiden välisten – ja usein keinotekoisiksi osoittautuvien rajojen. Muusikko kiinnittää postmodernissa teatterissa huomiota eri asioihin kuin vaikkapa sirkustaiteilija tai tanssija, ja näidenkin lisäksi näyttelijä huomaa vielä jotain muuta dramaturgista tai valosuunnittelijasta puhumattakaan. Mutta kaikkia näitä ryhmästämme löytyy, ja kaikkien asiantuntemus on käytettävissä yhteisenä pääomanamme.

Esityksien osalta olemme vierailleet useissa eri kohteissa, kuten Baltic Circle -festivaali, Helsingin ja Espoon kaupunginteatterit, Kansallisteatteri, Kansallisoopperan baletti, Q-teatteri, KOM-teatteri, Lapsody-festivaali, Zodiac, Liikkeellä Marraskuussa -festivaali jne. Cirkon omia esityksiä unohtamatta,  ja tuleviin kohteisiin kuuluvat vielä mm. RSO ja Oh My Puppets! -festivaali. Monet näistä kohteista ovat olleet sellaisia, joihin ei oman työn kautta tulisi juurikaan tutustuttua, joten näiden myötä kuva esittävien taiteiden monimuotoisuudesta on huomattavasti tarkentunut.

Kuva Salla Hakanpää

Kuva: Salla Hakanpää

Keskustelujen lisäksi usein jakaannumme pienempiin ryhmiin tutkimaan tiettyä kysymystä, mutta myös laatimaan demoja eli pienimuotoisia esityksiä, jotka aikanaan esitämme koko ryhmälle. Toisinaan nämä demot ovat jo itsessäänkin hämmentäviä varsinkin ohikulkeville turisteille vapaasukeltajamme kadotessa pinnan alle tai sirkustaiteilijoidemme tasapainoilemassa kaiteen reunalla Vallisaaressa – mikä pahaenteinen kolina kuuluukaan Aleksanterinpatterista tai onko Esikuntatalo herännyt jälleen henkiin vuosikymmenten jälkeen? –  mutta toisinaan näistä turisteista saamme innostunutta yleisöä demoihimme, joiden maine kiirii parhaimmillaan yli valtakunnan rajojen.

”Kaikki valmiina?”

Mihin tämä kaikki sitten johtaa? Ilmeisin  ja näkyvin tulos on tietenkin alkuvuodesta 2021 esitettävä produktio, mutta on siinä muutakin. Tarkastellessamme samoja asioita kukin oman alansa näkökulmasta, huomaamme että jokaisella meistä on toisillemme jotakin annettavaa, toisaalta kysymykset, joita kukin omassa työssään joutuu ratkaisemaan ovat pohjimmiltaan hyvinkin samoja, tavat vastata niihin sen sijaan poikkeavat toisistaan. Oma ajattelu on saanut uusia virikkeitä jokaisella tapaamiskerralla, mikä puolestaan muokkaa uusiksi suhtautumista omaan työhön. Jopa siinä määrin, että ensimmäisen jakson jälkeen minulla kului useampi kuukausi ennen kuin sain ajatukseni järjestymään uudelleen ja pääsin kunnolla jatkamaan omaa (sävellys)työtäni. Sen jälkeen on syntynyt jo useampikin teos, joiden muotorakenteet ovat saaneet vaikutteita hankkeen aikana luetuista teatteridramaturgiaa koskevista artikkeleista, ja useita vastaavia suunnitelmia on vielä odottamassa toteutustaan. Koen tämän projektin erittäin onnistuneeksi ja hyödylliseksi vaikka mitään tapahtumatuotantoa ei sen päätteeksi olisikaan.

Merkityksetöntä ei ole myöskään se, että hankkeen puitteissa on saanut tutustua joukkoon hienoja taiteilijoita, joiden kanssa on saanut käydä useita idearikkaita keskusteluja. Varsinaisissa ryhmätapaamisissa sekä niiden ulkopuolella syntyneiden verkostojen arvo voi osoittautua hyvinkin suureksi, mutta kuinka suureksi, sen näyttää tulevaisuus ja on aikanaan toisen kirjoitelman aihe.  

Tuotantovaihe hankkeen lopuksi on oivallinen tilaisuus koota kaikki asiat yhteen ja päästä toteuttamaan käytännössä niitä asioita joihin olemme hankkeen aikana tutustuneet. Myös harvinainen tilaisuus sikäli, että pääsee kokeilemaan suuremman koneiston teosta, mihin ei kovinkaan usein muutoin ole mahdollisuuksia. Kuinka sitten tämän tilaisuuden hyödynnämme – sitä sopii tulla seuraamaan Cirkolle, ensi-ilta 27.1.2021 ja sen jatkona vielä kahdeksan muuta näytöstä.

Ari Romppanen 11/2019